”Ääni, sävelet, musiikki ovat itsestäänselviä osia elämästämme. Olemme laulun ympäröimiä, kevätlintujen ensimmäisestä varovaisesta laulusta lokakuun melankolisiin lauluihin. Tarvitsemme musiikkia sekä ilossa että surussa. Mukavissa juhlissa haluamme laulaa mukana iloisissa lauluissa. Kun hyvästelemme rakkaamme puemme surun lauluun, joka kunnioittaa vainajaa ja on tarkoittanut hänen elämässään jotain aivan erityistä.

Merkittävä osa tunnetuista sävellyksistä on luotu aikanaan antamaan voimaa sotien osapuolille tai poliittisille liikkeille. Vaikuttava on Chopinin Vallankumousetydi

Oma voimansa on Ranskan kansallislaulussa ”Allons enfants de la partie.”… Kansallislaulut yleensä viestittävät rauhaa, kotimaan rakkautta, yhteisöllisyyttä.

Omaa Maamme-laulua on helppo laulaa, koemme sen vaikka seuratessamme yleisön osallistumista lauluun kotistadionillamme. Kahdeksanvuotiaan muistot oman sotamme ajasta koti-Mäntsälässä kertovat kotirintaman kovasta työstä, mutta myös tärkeistä yhteisistä iltamista lauluineen. Omat laulukirjat, Aseveli 1-3, täynnä korsulauluja. Niistä opin eliniäksi rintaman laulut, vaikkapa ”Kirje isältä”.

Sodassa musiikki ei vaikene. Se antaa toivoa tulevaisuuteen, kuten kaikki taide, joka voi kuvata sodan mielettömyyttä. Kesken Bosnia-Hertsegovinan kauheaa sotaa pidettiin talvifestivaali, Sarajevo Winter 93. Festivaalijulisteessa frakkiin pukeutunut viulisti istuu kokonaan sortuneessa Sarajevon kuuluisassa kirjastossa. Lyyhistyneenä viulu sylissään. Festivaalin nimi oli ”To be”. Juliste löytyy makuuhuoneestani Hilasta. Picasso maalasi sodan hulluutta ”Guernica”-teoksessaan, espanjalaisen sisällissodan aikaan vuonna 1937. Taide kaikissa muodoissaan selviytyy sodasta.

Kaipaus pysyvään rauhaan on kuvattu hyvin monessa ajankohtaisessa laulussa. Moni niistä on tullut pohjoismaisessa rauhantyössä tärkeäksi. Tärkeä sanoma lauluissa kuten ”Änglamark” ja ”I natt jag drömde något som jag aldrig drömt förut”. Uni kaikkien sotien loppumisesta. Tämä laulu lauletaan usein kun tapaamme siskojen kesken isojen perheidemme kera. Ehkä se on naiivia, mutta emme ole menettäneet toivoa kaikkien sotien loppumisesta!”

Elisabeth Rehn